Kennel Kairojen – Sari Hannula
Kerro omasta historiastasi: Milloin hankit kennelnimen? Kauanko olet rotua harrastanut? Miten kiinnostuit tästä rodusta ja kasvatustyöstä?
Kennelnimeni tulee perintönä. Isäni kasvatti Rovaniemellä suomenpystykorvia. Ensimmäinen kennel Kairojen pentue on ollut jo ennen syntymääni vuonna 1965. Olen siis kasvanut koiranpentujen keskellä.
Ensimmäinen russelini Iines syntyi vuonna 2001, ja Iineksen vanhemmat olivat rotuunotettuja, joten Iineskin pääsi rotuun. Kasvatus oli jo silloin haaveenani, mutta terveyssyistä Iines ei pentuja koskaan saanut. Iineksen kaveriksi perheeseemme tuli Töppötassun Esteri, josta tuli myös kasvatustyöni kantanarttu. Esteri oli varsinainen persoona, jota ei koskaan koskenut samat säännöt kuin muita koiria ja joka rakasti puihin kiipeämistä. Esterillä on sydämissämme erityispaikka.
Sittemmin perheemme on kasvanut useilla tuontikoirilla ja omilla kasvateilla.
Montako pentuetta olet kasvattanut? Paljonko sinulla on koiria? Kuinka sinun koiriesi pisteet jakautuivat ulkomuoto- ja käyttösaavutusten perusteella? Mitä lajeja itse harrastat tai kasvattisi harrastavat näyttelytoiminnan lisäksi?
Olen kasvattanut 34 pentuetta ja 159 koiraa. Kotonani asustaa viisi russelia. Sijoitettuna minulla on sekä narttuja että uroksia hyvien ystävien ja kasvattajakavereiden kanssa.
Kasvattieni pisteet tulivat ulkomuoto- ja agilitysaavutusten perusteella. Koirien saavuttamasta yhteispistemäärästä tuli yli puolet toisen polven kasvattien pisteistä.
Itse harrastan näyttelyitä, mutta olen harrastanut vuosia myös agilityä. Joidenkin koirieni kanssa olen käynyt myös keinoluolatreeneissä. Kasvateistani löytyy näyttelyiden lisäksi agilityn, rally-tokon ja käyttölajien harrastajia.
Parasta harrastuksessa on kuitenkin yhdessä tekeminen. Pidän treenejä säännöllisesti kasvateilleni, ja kesäisin meillä on oma Kairojen match show. Yhteiset treenimme ovat suosittuja ja porukkamme aktiivista. Tästä kertoo se, että tänä vuonna omassa mätsärissä oli yli 30 omaa kasvattia tai yhteistyökoiraa.
Kerro kantakoiristasi. Mitä ominaisuuksia niissä olet arvostanut ja mitä olet mahdollisesti hakenut omien kasvattiesi ulkopuolelta tulleilta jalostuskoirilta? Montako sukupolvea olet kasvattanut? Oletko tuonut maahan jalostuskoiria?
Esterin lisäksi kantanarttuinani ovat olleet tuontikoirat Walampton Tiger Lily ”Lilja” ja Jonu’s JR 1 Moment Please ”Sofi”, joiden neljännen ja viidennen polven jälkeläiset ovat nyt jalostuskäytössä. Kantanarttuni Esteri on myös yhä mukana kasvatuksessani, tosin nyt jo kauempana sukupuussa.
Tuontikoiria olen tuonut tai ollut mukana tuomassa useita. Näistä kaikki eivät ole päätyneet jalostuskäyttöön luonteensa, rakenteensa tms. vuoksi. Tuontikoirilla on haettu uusia sukulinjoja ja uusia jalostuskoiria. Viimeisin yhteistyötuonti on tältä vuodelta.
Millainen on oma ihannerusselisi ja kuinka hyvin olet onnistunut kasvatustyössä tavoitteissasi? Mikä on mielestäsi rodun yleinen tilanne, haasteet ja kehityssuunta?
Oma ihannerusselini on reipas, toimelias, aktiivinen ja moneen harrastukseen sopiva. Tavoitteenani on kasvattaa terveitä, hyväluontoisia ja rodunomaisia russeleita joko seuraksi, käyttöön tai näyttöön. Omasta mielestäni olen onnistunut suhteellisen hyvin kasvatustyöni tavoitteissa, vaikka välillä geenit heittävät haasteita eteen ja aina kaikkeen ei pysty vaikuttamaan.
Rotu on mennyt Iineksen ajoista hurjasti eteenpäin. Näyttelykehät pursuavat toinen toisiaan kauniimpia russeleita. Terveyden suhteen rodulla on suhteellisen hyvä tilanne verrattuna moneen muuhun rotuun. Rodun haasteita jatkossa tulee olemaan löytää erisukuisia, hyviä yksilöitä jalostukseen sekä pitää terveys- ja luonneasiat tavoitteissa. Mielestäni useimmat russelikasvattajat ovat vastuuntuntoisia ja uskon, että russeleiden kehityssuunta pysyy positiivisena.
Miten opastaisit pentua hankkivaa perhettä valitsemaan sopivan kasvattajan?
Pentua etsivän kannattaa tutustua perusteellisesti rotuun, KoiraNetiin ja rotuyhdistykseen kuuluviin kasvattajiin. Älä osta pentua pelkän puhelin- tai sähköpostiyhteyden perusteella. Ennen mitään päätöksiä on hyvä käydä tutustumassa kasvattajaan ja hänen koiriinsa. Kasvattajalta voi kysyä muun muassa, millaisia tutkimustuloksia vanhemmilta ja lähisuvusta löytyy. Kannattaa etsiä ensiksi sopivaa kasvattajaa, ja sitten vasta pentua.
Kasvattajan on hyvä olla sellainen, jonka kanssa kemiat kohtaavat. Siitä voi parhaimmillaan alkaa pitkäaikainen ja luottamuksellinen ystävyyssuhde. Tästä minulla on omakohtaisia lämpimiä kokemuksia.
Uusi Vuolasvirta-palkittu kasvattaja,
julkaistu Suomen Jackrussellinterrierit ry:n Russeli-lehdessä 4/2022